28.6.2002

Perustelut

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettu laki (87/1973) on kumottu 1.6.2002 voimaan tulleella oikeusapulailla (257/2002). Oikeusapulain 11 §:n mukaan oikeusavun myöntämisestä päättää oikeusaputoimisto. Lain 31 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksestä ilmenee, että kumottua lakia sovelletaan edelleen silloin, kun maksuton oikeudenkäynti on myönnetty ennen oikeusapulain voimaantuloa. Mainitun siirtymäsäännöksen sanamuoto viittaa siihen, että tuomioistuimella, jossa on esitetty maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain voimassaollessa, mutta jossa hakemukseen ei ole ennen 1.6.2002 annettu ratkaisua, ei enää olisi toimivaltaa käsitellä sitä.

Rajausta, jonka mukaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettua lakia sovellettaisiin sen kumoamisesta huolimatta jo myönnettyihin maksuttomiin oikeudenkäynteihin, mutta ei vireillä oleviin hakemuksiin, ei ole lain esitöissä perusteltu. Toisaalta myöskään siitä, mitä tapahtuu vireillä oleville hakemuksille, ei ole voimaantulosäännöksessä tai esitöissä lausuttu.

Oikeusapulain tavoitteena on laajentaa julkista oikeusapua vain vähävaraisille suunnatusta etuudesta ulottamalla se koskemaan kansalaisia, joiden voidaan katsoa tosiasiallisesti olevan julkisin varoin kustannettavan oikeusavun tarpeessa (HE 82/2001 s. 39, 46 ja LaVM 22/2001 s. 3). Uuden lain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen myötä oikeusapuun omavastuuosuutta vastaan oikeutettujen piiri onkin muuttunut merkittävästi aikaisempaa laajemmaksi ja heidän asemansa on parantunut omavastuuprosenttiosuuksien alennuttua. Esitöissä lausutun mukaan julkiseen oikeusapuun korvauksetta nykyisin oikeutettujen asemaan esityksellä ei olisi vaikutusta.

Julkisin varoin kustannettavan oikeusavun sisältö on kuitenkin eräiltä osin muuttunut edunsaajan kannalta epäedulliseen suuntaan. Oikeusapulain mukaan muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa etua ei pääsääntöisesti voida enää myöntää taannehtivasti koskemaan muutoksenhakua edeltäviä toimenpiteitä, eikä oikeusapulaissa ole enää säädetty edun saaneen omavastuuosuuden enimmäismäärää. Oikeusapulain mukaan oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet pääsääntöisesti enää sadalta tunnilta. Kysymys siitä, sovelletaanko ennen 1.6.2002 vireille tulleisiin hakemuksiin maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettua lakia vai onko hakija oikeusapulakia soveltaen osoitettava uudelleen kääntymään oikeusaputoimiston puoleen, ei näin ollen koske vain menettelyä ja oikeusapua hakevan taloudellisia edellytyksiä saada etu, vaan myös oikeusavun laajuutta ja tasoa ja siten yksittäisen asianosaisen ja julkisen vallan välistä suhdetta oikeudenkäyntikustannusten korvaamisessa.

A:n hakemus on tullut vireille Korkeimmassa oikeudessa maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan lain ollessa voimassa, ja hän täyttää sen myöntämiselle säädetyt taloudelliset edellytykset. A:sta riippumattomista syistä hakemusta ei kuitenkaan ole käsitelty eikä sen johdosta ole annettu ratkaisua ennen oikeusapulain voimaantuloa.

Hakijan kannalta ei voida pitää perusteltuna sitä, että hänen pantuaan asianmukaisesti vireille maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen hänen asemansa sittemmin heikkenisi sen vuoksi, että tuomioistuin ei ole antanut asiassa ratkaisua ennen uuden lain voimaantuloa. Kuten edellä on todettu, oikeusapulain siirtymäsäännöksistä tai niiden perusteluista ei ilmene, että tällaista lopputulosta olisi tarkoitettu. Oikeusapulain säätämisellä toteutetun toimivallan siirron tuomioistuimilta oikeusaputoimistoille sen enempää kuin etuuden edellytysten tai sisällön muutostenkaan ei tule ulottaa vaikutustaan sellaiseen hakijaan, jolla asianmukaisen hakemuksensa perusteella olisi ollut oikeus maksuttomaan oikeudenkäyntiin, mikäli tuomioistuin olisi ratkaissut asian ennen oikeusapulain voimaantuloa.

Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että oikeusapulain 31 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen sanamuodon estämättä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettua lakia tulee soveltaa myös lain voimaantullessa vireillä olleeseen A:n maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaan hakemukseen avustajanmääräyksineen.

Päätöslauselma

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla A:lle myönnetään maksuton oikeudenkäynti 30.8.2001 lukien korvausvelvollisuudetta valtiolle ja hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrätään asianajaja X.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Sevón, oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori, Kari Kitunen (eri mieltä), Mikael Krogerus (eri mieltä), Gustav Bygglin (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Mikko Könkkölä (eri mieltä). Esittelijä Jukka Sippo (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Sippo: Korkein oikeus ratkaissee asian seuraavasti:

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annettu laki (87/1973) on kumottu 1.6.2002 voimaan tulleella oikeusapulailla (257/2002). Oikeusapulain 31 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksestä ilmenee, että kumottua lakia voidaan edelleen soveltaa vain silloin, kun maksuton oikeudenkäynti on myönnetty ennen oikeusapulain voimaantuloa. Uuden lain mukaan oikeusavun myöntämisestä päättää oikeusaputoimisto. Koska Korkein oikeus ei enää voi myöntää maksutonta oikeudenkäyntiä eikä ole toimivaltainen päättämään oikeusavun myöntämisestä, Korkein oikeus varaa A:lle tilaisuuden hakea asianomaiselta oikeusaputoimistolta oikeusapua.

Oikeusneuvos Könkkölä: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvokset Bygglin, Krogerus, Tulokas ja Taipale olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Könkkölä.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen muutoin samaa mieltä kuin oikeusneuvos Könkkölä, mutta siirrän A:n hakemuksen oikeusavun myöntämistä koskevan ratkaisun tekemistä varten Helsingin oikeusaputoimiston käsiteltäväksi.